Biologi, FM

Olen aina pitänyt ulkona olemisesta. Luontosuhteeni alkoi muotoutua ennen teini-ikää maatilalla vietettyinä kesäpäivinä. Silloin kului paikallisen ikätoverini kanssa helposti koko päivän metsissä samoillen, soutuveneessä kaloja narraten, aika ajoin milloin mitäkin kevyitä tilan töitä puuhastellen. Kaikkea liikkuvaa tarkkailtiin, ja päivät olivat yhtä suurta joutilasta seikkailua. Yleensä vasta kova nälkä pakotti yötä vasten takaisin ihmisten ilmoille. Myöhemmin oli helppo todeta, että juuri nuo kesät ovat syynä varsin tunteenomaiseen luontosuhteeseeni.

Lintuharrastuksen ja opintojen myötä suhteeseen tuli intohimon lisäksi myös analyyttisiä piirteitä. Parin opiskeluvuoden jälkeen aloin tehdä Uudellamaalla bioindikaattoritutkimuksia, ja pian sen jälkeen olinkin kesät inventoimassa vanhoja metsiä Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Kiinnostuksen kohteina ovat matkan varrella olleet lähes kaikki vastaantulevat eliöryhmät ja luontotyypit. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin erikoistua yleisestä botaniikasta erityisesti jäkäliin ja uhanalaisuuskysymyksiin. Olen osallistunut keskeisesti vuosien 2000 ja 2010 Suomen punaisten kirjojen jäkälien uhanalaisarviointeihin. Töihin on inventointien lisäksi 2000-luvulla kuulunut lisääntyvässä määrin myös tutkittujen alueiden hoitosuunnitelmien tekoa.

Näissä merkeissä on parin vuosikymmenen aikana tullut koluttua lähes jokainen Suomen kolkka, ja vähän maailmaakin. Reissuilla on aina kulkenut matkassa kamera, kiikarit ja virveli. Kerääntynyttä kokemusta olen 15 vuoden ajan levittänyt eteenpäin myös opettamalla biologeja ja metsätieteilijöitä.

Keironilla olen tehnyt jäkäläkartoituksia vuodesta 2011.